Materiaalin mukaan

Materiaalin mukaan

Alpakkalanka

Alpakan villa muistuttaa paljon lampaan villaa, mutta on kevyempää, pehmeämpää, eikä yleensä pistele. Alpakka kuulluu laamoihin, eikä myöskään sisällä lanoliinia (kuten lampaan villa), jonka takia se ei yleensä aiheuta allergioita. Alpakka kestää hyvin kulutusta, hylkii hyvin vettä ja on vaikeasti syttyvää. Neulelankojen alpakka tulee yleensä Etelä-Amerikasta.

Neulelangaksi alpakkaa sopi hienosti Suomen vähähelteiseen ilmastoon: siitä syntyy lämpöiset pipot, kaulaliinat, lapaset ja villapaidat. 

 

Hamppulanka

Hamppu on hyvin vanha viljelyskasvi, josta valmistettiin köysiä, purjeita, paperia ja teollista raaka-ainetta. Hamppukuitu muistuttaa pellavaa. Hampun käyttö väheni puuvillan ja tekokuitujen myötä.

Hamppu on hyvin kestävä kuitu ja kestää hyvin kosteutta ja kulutusta. Hampun hyviin ominaisuuksiin kuuluu sen ympäristöystävällisyys verrattuna esim. puuvillaan: hamppu tarvitsee vähemmän vettä, eikä lainkaan kasvinsuojeluaineita. 

Neulojat ja virkkaajat loihtivat hampusta asusteita ja kodintekstiilejä.

Juuttilanka

Juutti on yksivuotinen viljelykasvi, jonka kuoresta saadaan erittäin vahvaa kasvikuitua. Juuttia tiedetään viljellyn jo ainakin 800 vuotta ennen ajanlaskun alkua Intiassa.

Käsitöiden harrastajat ovat ottaneet juutin omakseen kodin tekstiilien valmistamisessa. Matot ja korit hyötyvät juutin jäykyydestä ja se kestää hyvin olosuhteita. Kodin lisäksi terassit, laiturit ja veneet ovat mainioita kohteita juuttituotteille.

Soveltuu hyvin myös vahvikkeeksi vaikka mattoihin pehmeämpien kuitujen joukkoon.

Laamalanka

Laama on alpakan sukulainen ja sen villalla on samoja ominaisuuksia kuin alpakalla. Wooly laama on jalostettu, perinteistä laamaa pienempi ja pitkäkarvaisempi. Villassa ei ole lanoniinia, joten se usein ei ärsytä hieman herkkäihoisempia. Laaman villaa sekoitetaan langoissa usein lampaan tai alpakan villaan.

Merinovillalanka

Merino-lampaiden villa on erittäin arvostettua parasta laatuaan. Merinovillaa arvostetaan "tavallista" villaa enemmän sen lämpöominaisuuksien (paras paino/läpösuhde) ja erityisesti ihotuntuman vuoksi; se lämmittää ja siirtää kosteutta pois iholta.

Monet ihmiset, joita tavallinen villa kutittaa, voivat käyttää merinovillaa ilman ongelmia. Pitkien ja kiharoiden säikeiden ansioista villa on erityisen pehmeää ja miellyttävää ja se lämmittää myös kosteana, päinvastoin kuin esimerkiksi puuvilla.

 

Pellavalanka

Pellava on myös Suomessa viljelty ruohokasvi. Pellava on kauniisti kiiltävää, sileää, kulutusta kestävää sekä omaa hyvän valonkeston ja imukyvyn.

Pellavatuote ei sähköisty, hylkii likaa ja peseytyy hyvin, kuivuu nopeasti ja kestää oikein hoidettuna kauan. Pellavanarua voidaan kutoa yksinään tai vaikka muiden luonnonkuitujen, puuvillan ja juutin kanssa. Pellavalangassa on kaunis pellavan kiilto. Se soveltuu upeasti kodin tekstiilien tai asusteiden virkkaukseen, neulontaan, kutomiseen ja loimilangaksi.

Puuvillalanka

Puuvilla on kaikille vaatteista tuttu pehmeä kasvikuitu, joka tunnettiin jo esihistoriallisella ajalla. Sitä viljellään ympäri maailman lämpimillä vyöhykkeillä, kuten Amerikat, Intia, Egypti, Pakistan ja Kiina. Laatupuuvillana usein mainitaan egyptinpuuvilla ja pimapuuvilla (Etelä-Amerikka).  Puuvilla kestää hyvin kulutusta, kosteutta ja pesua ja on helppo neuloa, edullista sekä värjäytyy hyvin.

Puuvillalankoja löytyy aivan ohuista virkkauslangoista paksuihin nauhamaisiin lankoihin. Puuvillalangoista neulotaan ja virkataan yleensä kesäisiä asusteita tai kodin tekstiilejä tiskiräteistä peittoihin.

Puuvilalankoja jaetaan usein värjäystavan mukaan merseroituihin (lipeäkäsitelty) ja merseroimattomiin. Merseroidut värit ovat voimakkaita ja silkkimäisesti kiiltäviä, kun taas merseroimattomat ovat sävyltään himmeämpiä ja pehmeämpiä.

Puuvillalankoihin sekoitetaan usein myös muita kuituja, kuten villaa, silkkiä tai alpakkaa tuomaan pehmeyttä, lämpöä tai keveyttä langan ominaisuuksiin.

 

Silkkilanka

on silkkiperhosen toukan koteloiden kuitua. Tärkein silkkiperhoslaji on mulperiperhonen.

Sillkissä on hieno kiilto ja se on miellyttävä suoraan ihokosketuksessakin. Filamenttisilkki eli pitkäkuituisin silkkiperhosen toukan valmiiksi kehräämä kuitu on kiilloltaan syvintä. Sen pinta on sileää ja likaa hylkivää, eikä nyppyyntyvää.

Silkki voi olla kehrättyä kuten villa, jolloin kiilto on helmiäismäistä. Tällöin sekaan voidaan lisätä muita kuituja kuten villaa, alpakkaa, jne. Myös sarisilkkilanka valmistetaan kehräämäällä silkkikankaiden ylijäämäpaloista.

 

Bourette-silkki on valmistettu silkin valmistuksessa syntyvästä lyhytkuituisimmasta ylijäämämateriaalista. Se on ulkonäöltään epätasaista, mutta sillä on silti silkin hyvät ominaisuudet: siliävyys ja lianhylkiminen. Se kestää konepesua 40 asteessa (toisin kuin useat silkit) ja sitä voi silittää höyryraudalla puuvillan lämpötilassa.

Sukkalanka

Sukkalangoiksi kutsuaan usein lankoja, joissa on vahvikkeena polyamidia 15-25 % ja loput villaa. Sukka joutuu kovan kulutuksen kohteeksi, joten keinokuituinen vahvike on perusteltu.

On mahdollista käyttää sekoitetta ainoastaan sukan teräosassa ja tehdä varsiosa puhtaastavillasta. Näin saadaan mahdollisimman lämmin ja kestävä sukka. Sukan, esim. yösukat, voi luonnollisesti kutoa mistä langasta vain, jos kestävyys ei ole tärkeää.

Sukkalankoja on yksivärisiä, liukuvärjättyjä, ohuita sekä paksuja, ja niistä neulotaan yleisesti myös muita asusteita, kuten huiveja, paitoja tai peittoja.

Villalanka

Villa on vanha ja suosittu luonnonkuitu. Yleensä villalla tarkoitetaan lampaasta saatavaa villaa. Langoista puhuttaessa usein pehmeämpi merinolampaan villa mainitaan erikseen. Samoin alpakka, laama, kashmir ja angora ovat materiaalina niin erilaisia, että niistä on syytä puhua omina villoinaan. 

Villaa on aina käytetty sen hyvän lämmöneristys- ja kosteudensitoimiskyvyn takia. Kaikillehan ovat tuttuja villapaitojen, -sukkien, -myssyjen ja -lapasten tuoma lämpö talvipakkasilla. Villa myös huopuu hyvin.

Sukkalankoihin (sekoitelankoihin) yleensä sekoitetaan vahvikkeeksi 15-25% polyamidia.

Villa on syytä pestä varoen maks 40 asteessa. Pesuaineeksi sopii neutraali tai erityisesti villalle tarkoitettua ainetta. Älä laita villaa rumpukuivaajaan, sillä kuuma ilma kutistaa villaa. Mikäli et löydä käyttämäsi villan pesuohjetta villan vyötteestä, joka sallii konepesun, pese käsin haaleassa vedessä varovasti puristellen. Älä väännä tai nosta vaatetta. Huuhtele haalealla vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta ja lisää huuhteluaine. Vesi puristellaan pois ja vaate levitetään esim. kuivalle pyyhkeelle. Voit nopeuttaa kuivumista rullaamalla pyyhkeen vaatteineen ja painelemalla, jotta vesi imeytyy pyyhkeseen.

Silittäminen voi hieman latistaa villaa (max. 110 C). Toinen vaihtoehto on pingottaa vaate tasolle ja asettaa kostea pyyhe päälle.